Iltaa

 Olen taas, muutaman päivän ihan ok fiilisten jälkeen hieman yksinäisempi. Huoneessa on nyt kolme italialaista, eikä ole mitään italialaisia vastaan, mutta oma puhuminen loppuu kyllä siinä vaiheessa kun huoneessa on yli neljä korvaa jotka eivät ole omiani. Uusin tulokas on nuori ja toki kohtelias ja aivan ok ihmisenä, mutta jotenkin tässä ei kiinnosta alkaa selittelemään jotain elämänsä metatasoja ihmiselle, joka on lähtökohtaisesti eri puusta eikä ymmärtäisi kuitenkaan. Tässä huoneessa oli pari päivää mielettömän hyvä olla, kaikki kolme samalla aaltopituudella ja oleminen helppoa, ajattelin että tästä tulee hyvä kuukausi, ja se jäikin kahteen vuorokauteen. Olen useasti ennenkin, mutta nytkin miettinyt kolmannen pyörän käsitettä. Itse olen lapsuudesta asti ollut kaikkien kaveriporukoitteni tai voimaduojen kolmantena jäsenenä, aluksi aivan lapsena harmitti, että kukaan ei ole se oma "paras kaveri" tai sellaista ei ole, mutta lopulta tajusin että se johtuu itsestäni ja omasta vapaudestani ja siitä että sillä dynamiikalla minä toimin kai parhaiten.

Kolmannen pyörän käsite on vain sikäli typerä, että kolme ihmistä on aivan täydellinen dynamiikka mihin tahansa hommaan rokkibändistä normaaliin keskusteluun. Kun ihmisiä on kolme, vastuu toisen viihdyttämisestä tai keskustelun kuljetuksesta ei ole koko ajan jommalla kummalla, vaan on tilaa improvisoida ja kuunnella, istua hiljaakin silloin kun siltä tuntuu. Ja se on tärkeä taito sekin. Toki sitä voi istua hiljaa kahdestaankin, mutta ei nämä monet keski-euroopan eläjät sitä osaa kuitenkaan. Japanilaisten kanssa se on toki luonnollista ja helppoa, monesti Hajin kanssa istuttiin Garanissakin hiljaa vaan ja juotiin teetä kunnes se oli pelkkää vettä. Niin sitä tekee nytkin, tosin itsekseen. Näillä kolmella on oma dynamiikkansa, ja minä jäin ulkopuoliseksi, mutta kaipa siihen on jo tähän ikään tottunutkin. Lähinnä se, että oli odotuksia syvällisistä keskusteluista ja rauhassa olemisesta, ja ne solahtivat nyt hiekkaan, kun tilalle tuli bilereissuja joihin kukaan ei muka kummiskaan tunnu haluavan mennä. No, sen kääntöpuolena saa ainakin ehkä olla yksin, ellei tähän huoneeseen tungeta taas lisää ihmisiä.

Jostakin syystä tässä alkoi tupsahdella kirjoitushommia töiksi asti, niin niitä on tullut naputeltua pari päivää. Linkkailen kun aihetta on. Uusimpaan Wireen kirjoitin Global Ear jutun Osakasta, sitä ei varmaan tule nettiin, mutta sen tueksi tehty soittolista tulee. Siihen sain kalasteltua sellaistakin kamaa, jota ei aivan varmasti olisi kukaan muu saanut käyttöönsä, että kai sitä saisi vähän henkseleitään paukutella, mutta hyvä että on varaa edes vyöhön. Itseasiassa ei edes ole. Housuissani oli naru jolla ne pysyivät jalassa, mutta se katkesi housujen sisälle joten vedin sen ulos ja leikkasin ylimääräisen osan pätkiksi, ompelin ulkopuolelle vyölenkeiksi ja köytin housut ylleni loppupätkällä. Kaiken saa aina tehä ite. Ja se on elämässä parasta.  

Nyt soi 2814 - 新しい日の誕生日. tulihan tätä kuunneltua jo kun vaporwavet oli tuoreempi juttu, mutta nyt kaivoin taas youtubesta ja toimii ehkä paremmin kuin silloin. Ei kai tämä ihan tyylipuhtaasti siihen karsinaa menekään, enemmän tässä jotain Derun viitteitä on fiiliksessä.