Sachiko Yoshihara oli japanilainen runoilija, joka syntyi 1932 ja kuoli vuonna 2002. Minä kohtasin Yoshiharan sattumalta youtuben kautta muutamia vuosia sitten ja siitä lähtien hänen runonsa ovat olleet yksi tärkeimpiä ja lohdullisimpia voimia koko maailmankaikkeudessa. Koska Suomessa ei tiedetä hänestäkään luultavasti yhtään mitään, tai oikeastaan mistään muustakaan japanilaisesta runoudesta, ajattelin silloin tällöin kääntää sitä suomeksi runon kerrallaan. Ehkä tulevaisuudessa kiinankielistä runouttakin, koska esimerkiksi viimesyksynä Taiwanin reissulla löytämäni Hong Kongissa asuva Yau Noi on todella vaikuttava. Myös taiwanilaiset runoilijat tekivät suuren vaikutuksen, mutta Taiwanista lisää varmasti sikäli mikäli saan siellä joskus pitemmälti olla.
Nyt olennaisin asia jonka tahdoin kertoa ( Kauhean hankalaa suomen kieli, japaniksi 言いたい事 on paljon helpompi ilmaisu. Muutenkin kirjoittaminen on itselleni nykyään kaikkein luonnollisinta japaniksi, joka on koko ihmiskunnan kaunein kieli ilman pienintäkään epäilystä, joten pahoittelen jatkossakin joitakin outouksia tai ajatuskatkoksia omassa kielellisessä ilmaisussani, sillä ne mitä luultavimmin ovat kömpelöitä yrityksiäni tuoda japanin kieltä ja ilmaisua suomenkieleen, tai sitten vain aivoissani tapahtuvia kömmähdyksiä jo unohtuneen kielen kanssa. Osaltaan tämän keskeinen ajatus onkin, että jos kirjoitan suomeksi mahdollisimman selkeästi, en ehkä unohda kieltä niin helpolla.) on kuitenkin Sachiko Yoshiharan runo 街, Kaupunki. Yoshiharan runoilla on upea tapa luoda minun sisälleni jokin sellainen tila, jossa hänen sanansa elävät aivan eri tavalla kuin useimmat muut taiteen tekijät. Ja kun sellaiseen kykenee muutamilla sanoilla, on se järisyttävän voimakas kokemus.
Kaupunki
Auringonpaiste on hyvä
Suuressa risteyksessä
jonkun askeliin
lankeaa syvä varjo.
Aurinko paistaa suruunkin.
Katoilla olevat pulut
eivät tunnu ihmisiä pelkäävän
Karuselli on hyvä
Jäätelö on hyvä
Lapset Vanhuspari
Kauneutta.
Niinpä,
Aurinko paistaa suruunkin.
0 件のコメント:
コメントを投稿